Esityksen valinta ainoastaan sen nimeen tukeutuen osoittautui tällä kertaa lähes vääräksi toimintatavaksi. Katsojakokemustani Boris Godunovista voisi verrata vieressäni istuvaan nuoreen naiseen ja hänen koko esityksen ajan kestäneeseen projektiin juoda yksi lasillinen teatterin punaviiniä. Hänen ei selvästikään tehnyt mieli juoda viiniä, mutta koska siitä oli kuitenkin maksettu, oli se pakko juoda viimeistä pisaraa myöten. Suhdettani esitykseen …
Turboteatteria taidealojen ammattilaisille? Turboteatterin ideana Viiruksessa on luoda esitys tyhjästä ensi-iltaan viikon kuluessa. Dramaturgit ovat saaneet idean näytelmäänsä vieraillessaan baarissa yhtenä iltana. Kyseessä on siis pikemminkin prosessiluontoinen toimintamalli, joka osallistaa työryhmän valmistamaan yhden ainoan esityksen yleisölle. Ensi-illan jälkeen työryhmä vaihtuu näyttelijöitä lukuun ottamatta ja ryhmä aloittaa seuraavan prosessin valmistelun. Idea kuulostaa hauskalta, mutta saako näistä pikanäytelmistä …
Espoon teatterin syksyn musikaali kertoo kansainvälisen seikkailijattaren Minna Craucherin elämästä 1920-1930 -lukujen Suomessa. Hänen tiensä kuritushuonevanki Maria Lidellistä kirjailijasalongin pitäjäksi oli varsin erikoinen. Maria Lindell huijasi kaikkia keksimällä itselleen loistavan menneisyyden ja kuuluisat tuttavat. Maistiaiset makeasta elämästä veivät Mariaa, tai tässä vaiheessa Minnaa, eteenpäin kohti uusia unelmia. Hän päätyi perustamaan Helsinkiin salongin, jossa vierailivat ylläpidettävänä …
En muista nähneeni vähään aikaan esitystä, jonka jotain kohtausta olisi kommentoitu katsomosta käsin muun kuin kuiskaajan toimesta. KOM-teatterin Seitsemän tarinaa häpeästä oli joillekin katsojille liikaa. Ensimmäisen tarinan masturbaatioakti tuotti kuuluviin eturivistä kommentin:”Olipa typerä kohtaus”. Kohtauksen jälkeen teatterisalista poistui kolme ihmistä. Ehkä kolme ihmistä ei ole kovin suuri osa loppuunmyydystä katsomosta. Silti sen voi laskea kannanotoksi, …
Enää ei tarvitse odottaa Emma Klingenbergin vapautumista ruotsinkielisiin musikaaleihin. Helsingin kaupunginteatteri teki mielestäni yllätysvedon roolittamalla täysin suomenkielisen näyttelijänsä Lumi Aunion Dancer in the Darkin päärooliin. Edellisinä vuosina Tuukka Leppänen osoittanut erinomaisuutensa näytellessään ruotsin kielellä Lillanin lavalla Once-musikaalissa. Silloin hänellä oli tukenaan juuri Emma Klingenberg tytön roolissa. Selman rooli musikaalissa on itsenäinen ja erittäin suuri. Hän …
Tuulahdus menneestä Prinsessa Ruusunen ei kuulunut alun perinkään klassisen baletin suosikkeihini. Päätin silti tarttua taiteiden yön lipputarjoukseen, jolla sai kaikkien permantopaikkojen hinnasta 30 prosentin alennuksen. Oopperatalon tunnelma on aina ainutlaatuinen, ja sen ansiosta voi paikan päällä nauttia myös hieman kevyemmistä teoksista. Yleensä istun oopperatalossa parvella, sillä sieltä näkee lavalle paremmin kuin permannolta. Permantopaikoilla on liian …
Hangosta jatkoimme matkaa reippaassa ja puuskittaisessa myötätuulessa Tammisaareen. Hieman ennen Tammisaaren putken alkua vaihdoimme purjeilta koneelle voimakkaan vastatuulen vuoksi. Perhepurjehdus on perhepurjehtimista, tokaisi aviomies ja olin hänen kanssaan tästä asiasta samaa mieltä. Kuten aina satamaan saavuttaessa meille on tärkeää löytää hyvä ruokapaikka. Koska olimme syöneet vähintään kohtuullisen määrän kalaa ja äyriäisiä lomapurjehduksemme aikana, päätimme ohittaa …
Emme ole koskaan aikaisemmin purjehtineet näin kauas Kemiönsaaren saaristossa. Örö valikoitui satamaksemme sijaintinsa sekä mielenkiintoisen historiansa vuoksi. Vierasvenesatamassa oli 80 paikkaa veneille sekä opastus sopivaan kiinnityskohtaan. Olimme varmuuden vuoksi aikaisin liikkeellä, sillä nettisivujen mukaan Örö on suosittu vierailukohde erityisesti heinäkuussa. Toisaalta saman voisi todeta lähes jokaisen vierasvenesataman osalta kesälomakauden aikana. Satama itsessään sijaitsi viehättävässä poukamassa …
Heikohkojen tuulten vallitessa jatkoimme matkaa koneella ajaen Nauvosta kohti Paraisten porttia. Lomapurjehduksemme oli tullut siihen vaiheeseen, että kääntyminen kohti kotisatamaa oli ajankohtaista. Päätimme syödä toistamiseen Paraisten portilla lounasta sekä kysellä matkalla unohtuneen maasähköadapterin perään. Adapteri löytyi hienosti roikkumasta siitä sähkötolpasta, johon olimme sähköjohdon kytkeneet. Veneessä kannattaisi olla useampi adapteri jemmassa, sillä niiden unohtaminen satamaan tuntuu …
Paraisten Portilta jatkoimme länteen päin ja reittietapiksi valikoitui Nauvo. Kumpikaan meistä ei ole käynyt Nauvossa aikaisemmin ja ehkä siksi Nauvon sataman suuruus hämmästytti meidät. Nauvoa lähestyttäessä itse satamaa ei voi nähdä, vaan se on suojassa poukamassa. Saapuvia veneitä on ottamassa vastaan satamatyöntekijä, joka kertoo veneelle vapaan kiinnityspaikan. Myös laiturilla on veneilijöitä auttamassa satamatyöntekijä, joka pitää …