Enää ei tarvitse odottaa Emma Klingenbergin vapautumista ruotsinkielisiin musikaaleihin.
Helsingin kaupunginteatteri teki mielestäni yllätysvedon roolittamalla täysin suomenkielisen näyttelijänsä Lumi Aunion Dancer in the Darkin päärooliin. Edellisinä vuosina Tuukka Leppänen osoittanut erinomaisuutensa näytellessään ruotsin kielellä Lillanin lavalla Once-musikaalissa. Silloin hänellä oli tukenaan juuri Emma Klingenberg tytön roolissa. Selman rooli musikaalissa on itsenäinen ja erittäin suuri. Hän on käytännössä näyttämöllä koko ajan. Tästä huolimatta Lumi Aunio suoriutui roolistaan aivan mahtavasti, joten siinä mielessä riski oli ottamisen arvoinen. Toivottavasti myös maksava yleisö hyväksyy Lumin Lillanin lavalle.
Jacob Höglund oli jälleen kerran saanut esityksen elämään. Tehdastyön kuvaaminen oli vauhdikasta ja lavastuselementtejä käytettiin luovasti osana esitystä. Erityisen ilahtunut olin siitä, että musikaaliin oli otettu mukaan Helsinki Dance Companyyn kuuluvia tanssijoita. Sen lisäksi, että yksilösuoritukset olivat varsin sujuvia, myös yhdessä esiintyminen näytti ja kuulosti hyvältä. Erityiskiitokset antaisin vielä lavan reunalla työskenteleville muusikoille. Heidän panoksensa teokseen oli valtaisa.
En ole koskaan katsonut von Trierin elokuvaa, johon musikaali pohjautuu, joten tietoni elokuvan ahdistavuudesta perustuu vain muiden kommentteihin tai lehtiartikkeleihin. Katsomossa istuessani pohdiskelin Selman ja Billin toimintaa ja toiminnan takana olevia motiiveja. Selma oli sokeutumassa perimässä sijaitsevan geenivirheen vuoksi ja menettää työpaikkansa tehtaalla. Selmalle tärkeintä maailmassa oli oma poika Gene. Genellä oli sama geenivirhe kuin äidillään, joten myös Genen kohtalona olisi sokeutuminen. Selma säästi rahaa leikkausta varten. Bill oli vaimonsa kanssa tuhlannut saamansa perinnön ja rahapula ajoi Billin varastamaan Selman rahat. Selma meni hakemaan rahojaan takaisin ja tappoi Billin lopulta varsin raa’alla tavalla.
Musikaali oli mielestäni ennen kaikkea surullinen. Selman ratkaisut ja toiminta läpi hänen elämänsä tuntui naivilta ja lapsenomaiselta. Lapsellisten haaveiden perusteella luotu isäkuva tai salaisuuden pitäminen vain omana tietonaan antoivat Selmasta jopa typerän kuvan. Huomasin itse ärtyväni Selmaan katsomon puolella. Selmalle Genen pääseminen leikkaukseen oli kaikkea muuta tärkeämpää. Tämän tavoitteen vuoksi hän oli valmis vaikka tappamaan. Bill osoittautui selkärangattomaksi mieheksi. Vaimon pitäminen rahaongelmien ulkopuolella aiheutti kaiken eskaloitumisen tilanteeseen, josta Bill ei löytänyt ulospääsyä. Rahojen varastaminen Selmalta olisi vain ongelman siirtämistä kuukaudella eteenpäin. Lopulta Bill päätyi anelemaan tai jopa painostamaan Selmaa tappamaan hänet. Kuolema ratkaisi kaikki Billin ongelmat.
Olin onnistunut saamaan näytökseen Kultaposse-halpalipun. Katsomossa näkyi ilmeisesti tästä syystä lukuisia puhelimia tekstitysäppeineen. Väliajalla kuulin puolivahingossa viereisen seurueen keskustelun siitä, miten äpin käyttäminen esityksessä tekstin ymmärtämiseen ohjaa katsojaa käyttämään sitä myös johonkin muuhun toimintaan. Seurue oli varsin ärtynyt tästä. Helsingin kaupungin kouluissa on tämän syksyn aikana kielletty kännyköiden käyttäminen oppituntien aikana. Älylaitteita ei saa pitää ollenkaan näkyvillä, vaan ne on annettava kännykkäparkkiin tai laitettava omaan reppuun. Samaa ajatusta mukaillen toivoisin Lillanissa paluuta vanhoihin lainattaviin tekstityslaitteisiin. Niillä ei netin selailu eikä viesteihin vastaaminen kesken näytöstä onnistu.