Haapsalun satamasta irtautuminen ei ollut helpoimpia lähtöjä, sillä Grand Holm Marinan satama-allas on aika kapea. Onneksi tuulet olivat meille suotuisia, eli aamutuimaan niitä ei juurikaan ollut. Maanantaiaamuna tyhjentynyt satama tyhjeni entisestään, sillä myös naapuriveneet suuntasivat Haapsalusta eteenpäin. Päätimme lähteä kohti Hiiumaata ja siellä sijaitsevaa satamaa nimeltä Orjaku. Satamaa on kehuttu erityisesti ystävällisen satamaisännän ja erinomaisen ravintolan vuoksi. Olimme valmiit valitsemaan Orjakun kohteeksemme ihan jo jälkimmäisen asian vuoksi.
Matka Orjakuun oli leppoisaa myötätuulipurjehdusta aina siihen asti, kun saavuimme matalalle väylälle Hiiumaan eteläpuolella. En muista pelänneeni koskaan pohjaan kiinnijäämistä näin paljoa. Syvyysmittari näytti pahimmillaan syväykseksi 1,7 metriä väylällä, jonka syvyydeksi luvattiin yli kaksi metriä. Komensin lapset istumaan veneen toiselle laidalle, jotta saisimme köliä nostettua ylemmäs pohjasta. Myöhemmin laskeskelin, että saimme tällä tempulla kyliä nostettua vaivaiset 7 mm. Se oli täysin riittämätön temppu siihen, että emme jääneet kiinni merenpohjaan. Lopulta syy omituisiin lukemiin selvisi: aviomies oli tarkoituksella jättänyt syvyysmittariin 50 cm varan. Olimme todellisuudessa koko ajan puoli metriä mittarin lukemaa korkeammalla.
Varasimme ravintolaan iiUmekk pöydän etukäteen, sillä sitä oli suositeltu tehtäväksi. Saimmekin hyvän paikan itsellemme täyttyvän ravintolan pihalta. Tarjoilijoista näki selvästi, että heillä ei ole työhön mitään koulutusta. Ruoat ja juomat saapuivat pöytään ripotellen seuraavan tunnin aikana. Tiikeriravut sahramikastikkeessa oli kaunis ja maittava annos, mutta oikeaa viiniä sen kanssa joutui odottamaan tovin. Yritimme säätää tilaustamme useamman eri tarjoilijan kanssa, ja pääruokaa kohden mennessä pöytämme palvelu parani huomattavasti. Mielestäni tähän vaikutti suuresti aviomieheni ystävällinen käytös tarjoilijoita kohtaan. Huomasin saman asian, jonka hän oli pannut merkille jo aikaisemmin. Tarjoilijoita oli aivan liian vähän paikalla ravintolan ruokailijamäärään nähden.
Pääruoaksi valitsin säyne-tuulekalapihvin, joka oli maineensa arvoinen. Maut olivat puhtaat, annos kaunis ja useampaan kertaan vaihdettu viini sopi loistavasti sen seuraksi. Maistoin myös aviomiehen välikyljystä, joka oli erinomaisen makuinen. Vaikka se oli valmistettu sous vide-tekniikalla, oli sitä kypsennetty pannulla riittävän pitkään. Liha ei ollut mössöä, vaan siinä oli hyvä rakenne. Lihan kastikkeessa oli aistittavissa mukava chilinen tunnelma. Lapsille oli tarjolla yksi ainoa annos, kinkkujuustopasta. Se tarjoiltiin hauskasti emalilautaselta ja vakuutti molemmat lapsemme. Annoksen syötyään he ryntäsivät leikkipaikalla ja saapuivat uudestaan pöytään jälkiruokaa saadakseen.
Orjakusta löysimme leppoisan ja kauniin sataman, joka pääsi suosikkilistallemme. Saunat lämmitetään illaksi ja wc-tilat ovat siistit ja nykyaikaiset. Loistava ravintola lisäsi tyytyväisyyttämme entisestään. Rannassa on myös pieni kahvila, jossa myydään juomia ja jäätelöä. Varsinaista ruokakauppaa ei ole sataman lähellä, ja se onkin ainoa, lähes mitätön negatiivinen asia satamassa. Meitä se ei sinänsä haitannut, sillä olimme täyttäneet jääkaapin edellisessä satamassa. Paikka on ehdottomasti kiinnittymishintansa arvoinen!