Matka Sõruun taittui nopeasti, sillä tuulet olivat suotuisat, ja satama sijaitsi lähellä Orjakun satamaa. Paikka oli varsin idyllinen ja muistutti luonteeltaan Orjakua. Satamassa oli useita purjeveneitä ja toimiva purjehduskerho. Satamaravintola keräsi väkeä sekä venesatamasta että Sõru-Triigi -lossia odottavista. Kuten niin usein aiemmin oli meillä taas kiire syömään maihin päästyämme. Tosin tällä kertaa sataman ravintola osoittautui pubihenkiseksi pikku naposteltavineen ja ruoka-annoksineen.

Eskobaarin ruokatarjonnan olisin ehkä jopa voinut jättää väliin, sillä paikan hinnat ovat todella korkeita Viron hinnoissa mitattuna. Aviomies kehui paikan hampurilaista, sillä pihvi oli grillattu hyvin. Fish & chips maistui myös hyvältä, kuten lasten tilaamat naposteltavatkin. Ylipäätään Sõrussa tuntui kaikessa olevan erillinen turistilisä, jolla ei kuitenkaan saanut lisävastinetta rahoilleen. Vessat olivat likaisia, kuten myös kahden suihkun kylpyhuone. Suihkuverhot olivat täynnä pieniä hometäpliä. Vedenpaine oli kuitenkin kohdallaan. Saunaa ei Sõrussa ollut.

Kaikesta tästä huolimatta Sõru on miljööltään upea. Satamaan tullaan pitkää kanavaa pitkin, jonka varrella on Viron vanhimman säilyneen moottoripurjeveneen runko. Sen kunnostamiseksi on haettu rahoitusta, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei ole sille saatu. Lahden pohjukassa sijaitsee paikan historiaan keskittyvä museo. Rakennus on toiminut neuvostoaikana kolhoosiin päärakennuksena ja siellä on toiminut myös elokuvateatteri. Pääosa museon esineistä liittyy kalastustukseen. Osa vanhoista esineistä on sellaisia, joita löytyy jokaisen vanhan kesämökin vintiltä.

Museon pääsymaksu herätti myös hämmennystä, sillä nettisivujen mukaan sinne olisi pitänyt päästä parilla eurolla. Ensimmäistä kertaa mieleeni nousi epäilys lippujen kaksoishinnoittelusta. Kassalla istunut tyttö toisteli numeroita five ja four yhden aikuisen ja yhden lapsen hinnaksi. Koska en saanut kuittia, en ole ihan varma, mistä museossa maksoin. Ehkä pennoseni menivät museon ylläpitoon, ehkä ne menivät johonkin ihan muuhun.
