Heikohkojen tuulten vallitessa jatkoimme matkaa koneella ajaen Nauvosta kohti Paraisten porttia. Lomapurjehduksemme oli tullut siihen vaiheeseen, että kääntyminen kohti kotisatamaa oli ajankohtaista. Päätimme syödä toistamiseen Paraisten portilla lounasta sekä kysellä matkalla unohtuneen maasähköadapterin perään. Adapteri löytyi hienosti roikkumasta siitä sähkötolpasta, johon olimme sähköjohdon kytkeneet. Veneessä kannattaisi olla useampi adapteri jemmassa, sillä niiden unohtaminen satamaan tuntuu olevan hyvinkin helppoa. Uuden ostaminen sen sijaan on joka kerta osoittautunut käsittämättömän vaikeaksi. Niitä ei yleensä saa ostettua mistään.
Päädyin valitsemaan listalta lounaakseni caesarsalaatin katkaravuilla. Salaatti oli hyvä ja katkaravut maistuivat tuoreilta. Paikalla oli useampia seurueita lounastamassa. Tänään olisi ollut myös pastaa saatavilla. Omituisena yksityiskohtana mainittakoon, että jostain syystä kaikki sataman vessat olivat poissa käytöstä. Myöskään puheluihimme koskien unohtunutta adapteria ei kukaan vastannut.
Jatkoimme matkaa kohti Helsingholmenia, mutta sinne päästyämme satama oli valitettavasti täynnä. Päätimme yrittää seuraavaan vierasvenesatamaan Högsårassa. Kejsarhamnenissa löytyi purjeveneellemme vapaa poiju ja pääsimme kiinnittymään laituriin. Paikka oli siisti ja rauhallinen paikka viettää yö. Yleistä saunaa ei satamassa ollut saatavilla, joten päädyimme vuokraamaan saunan illalla. Saunoja oli vuokrattavissa kaksi kappaletta, joista toiseen perheemme oli sopivan kokoinen. Sauna oli siistein, jonka olin matkan varrella nähnyt. Tämä selittyi sillä, että saunat siivottiin ennen uusia saunojia, mikä oli mukava yllätys. Tosin siivoaminen vei aina jokaisesta tunnin saunavuorosta pois viisi minuuttia. Uimaranta oli todella matala ja rannassa joutui kahlaamaan useita kymmeniä metrejä päästäkseen uimaan. Vesi oli puhdasta, eikä sinilevää näkynyt missään.
Aviomiehen mielestä Kejsarhamnen jätti hyvän fiiliksen. Tänne tulemme varmasti uudestaan.