Emme ole koskaan aikaisemmin purjehtineet näin kauas Kemiönsaaren saaristossa. Örö valikoitui satamaksemme sijaintinsa sekä mielenkiintoisen historiansa vuoksi. Vierasvenesatamassa oli 80 paikkaa veneille sekä opastus sopivaan kiinnityskohtaan. Olimme varmuuden vuoksi aikaisin liikkeellä, sillä nettisivujen mukaan Örö on suosittu vierailukohde erityisesti heinäkuussa. Toisaalta saman voisi todeta lähes jokaisen vierasvenesataman osalta kesälomakauden aikana.
Satama itsessään sijaitsi viehättävässä poukamassa ja veneen kannelta pystyi seuraamaan vastarannalla laiduntavia lehmiä ja lampaita. Satamassa sijaitseva bistro oli täynnä asiakkaita, mikä aiheutti jonoja kahvilan kassalla, sillä sama paikka toimi myös satamakonttorina. Asiakkaista osa oli saareen yhteyslautoilla saapuvia matkailijoita, sillä heidän määränsä väheni huomattavasti viimeisen lautan lähdettyä saarelta. Satamaksuun kuuluivat yhteissaunat, jotka olivat tunnin vuoroina erikseen naisille ja miehille. Iltasaunana käytettiin varusmiessaunaa, joka oli kieltämättä tilava. Ikävänä puolena saunassa oli se, että se sijaitsi keskellä saarta, joten uimismahdollisuutta siellä ei ollut. Aamusauna olisi ollut rantasaunassa, jonne emme valitettavasti aamulla ehtineet. Rantasaunaa olisi saanut myös erikseen vuokrata, mutta ymmärrettävästä syystä hinta oli korkea. Uiminen oli erikseen kielletty satamassa, mutta kieltoa ei noudatettu orjallisesti.
Olimme varanneet pöydän illaksi Örön kehutusta ravintolasta nimeltään Ravintola 12″. Ravintolan miljöö oli ihanteellinen ja tila henki jollain tapaa saaristolaisuutta. Ravintolassa soitettu taustamusiikki poikkesi kaikesta siihen mennessä kuulemastamme, sillä listalle oli valikoitunut sekä Leif Wageria että Georg Otsia. Alkuruoaksi päätimme tilata Saariston maistelulautasen jaettavaksi kahdelle. Lautasen Brie-juusto oli valitettavasti vaihdettu johonkin kovempaan kermajuustoon. Peurarilletteä on moni kehunut, mutta itse en pitänyt peuran mausta. Maistelulautanen oli kieltämättä hieman vaatimaton kaikin puolin. Katkarapuskagenia oli onneksi lautasella riittävästi. Annoksen viinisuositus oli hyvä, muttei mitenkään suuria tunteita herättävä.
Paikan henkeä mukaellen tilasin pääruoaksi paistettuja ahvenfileitä, jotka olivat oikea valinta. Ahventen valmistamisessa oli käytetty reilusti suolaa ja kala oli maultaan erinomainen. Annos oli kauniisti aseteltu ja siihen valittu viinisuositus sopi hyvin annokseen. Aviomiehen tilaama grillipihvi oli hyvä, muttei mitenkään erikoinen. Hänelle iski annoskateus jo ruokailun aikana. Voisi ajatella, että saariston ravintoloissa kannattaisi tilata nimenomaan kalaa ja mereneläviä. Ainakin omalta kohdaltani tämä tämä on ollut totta. Ravintolavierailu oli upean sijaintinsa, maittavan ruoan ja tilansa ansiosta miellyttävä kokemus. Paikka on kuulemma suorittu myös lounasaikana, jolloin siellä on tarjolla seisova pöytä.
Valitettavasti meillä ei ollut mahdollisuutta jäädä saareen vielä toiseksi yöksi, vaan jatkoimme matkaa kohti Hankoa. Toivottavasti pääsemme ensi kesänä vierailemaan uudestaan Örössä. Silloin aiomme jäädä paikalle pidemmäksi aikaa.