Puhuuko joku totta? Nykyisin on trendinä vanhoja näytelmiä esitettäessä, että niissä on oltava jotain uutta ja ihmeellistä. Vähintäänkin roolituksen jäykät rakenteet on purettava valitsemalla rooleihin alkuperäistekstistä poikkeavat henkilöt. Parisuhde on vain parisuhde, ei mitään sen ihmeellisempää. Mahdollista on myös, että näyttelijät esittävät kaikki samaa henkilöä, henkilön eri piirteet huomioiden. Trendissä ei ole minun mielestäni mitään …
Heidi Heralan työskentelyä oli ilo seurata! Olen nähnyt Everstinnan ensimmäistä kertaa jo ennen teatterialaa kurittanutta koronasäännöstöä. Sain mahdollisuuden päästä seuraamaan sitä toista kertaa, kun kaupunginteatteri otti näytelmän uudelleen teatterin ohjelmistoon. Näytelmien kierrättäminen uudelleen esitettäväksi näyttää olevan tapana myös muilla teattereilla. Mielestäni ratkaisu on toimiva. Näytelmän lavastus oli varsin yksinkertainen, mutta tehokas. Valoilla tehty lentokone vaikutti …
Eli kuinka radikalisoituminen tapahtuu? Syksyn teatteritapaus oli ehdottomasti Blaue Fraun vierailu Svenskanin Nicken-näyttämöllä. Blaue Frau kuvaa itseään feministiseksi ammattiteatteriksi, joka yrittää muuttaa maailmaa teatterilavalta käsin. Esitys oli ruotsinkielinen, mutta siihen oli saatavilla käännös englanniksi. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta osallistavasta teatterista ja jouduin hieman pohtimaan, mitä tämä kaikki tarkoittaa kohdallani. Ennen esitystä katsoin videon siitä, …
Joskus vaan ei onnistu Mietin pitkään, onko ylipäätään mahdollista kirjoittaa pohjasävyltään negatiivista artikkelia musikaalista, jota on harjoitettu niin pitkälle, että ensi-ilta on päivän päästä. Luettuni HKT:n johtajan kommentit siitä, että joskus musikaaleissa onnistuu, toisinaan ei, päätin myös minä avata sanaisen arkkuni ja kertoa, miten minä musikaalin koin. Pääkaupunkiseudun äänenkannattajan arvostelua musikaalista en ole lukenut, mutta …
Michelin-maininnan ansainnut ravintola on vierailun arvoinen! Tallinnan päiväristeilyn maissaoloajan käyttäminen hyvin syömiseen ja juomiseen oli minulle uusi juttu. Varsinaisia Michelin-tähtiä saaneet ravintolat Tallinnan keskustan läheisyydessä ovat ymmärrettävistä syistä auki vain iltaisin, joten päädyimme seuralaisen kanssa valitsemaan ruokapaikaksi Bib Gourmand -maininnalla palkitun ravintola Tuljakin. Ravintola sijaitsee Pirita Maanteen varrella meren rannalla. Ravintolan kotisivuilla vuonna 1964 valmistunutta …
Kuka on näytelmän uhri? Ihan ensimmäiseksi minun on myönnettävä, että en pidä Monika Fagerholmin tavasta kirjoittaa. Diivan sain vaivoin kahlattua läpi 2000-luvun alkupuolella, mutta Kuka tappoi bambin jäi minulta kesken jo aivan kirjan alkuvaiheilla. Fagerholmin elämä on minulle tutumpaa iltapäivälehtien sivuilta kuin kirjallisten teosten muodossa. Siitä huolimatta olen odottanut innolla tulevan teatterisyksyn kahta eri versiota …
Olin suhtautunut avoimen epäilevästi esitykseen, joka sijoittuu keskelle luontoa. Silkkaa uteliaisuuttani saavuin paikalle Espoo-päivän sen mahdollistaessa. Ennen esityksen alkua yleisöä kehotettiin pukeutumaan kalastushaalareihin rannalla istuskelua ja mahdollista veteen kahlaamista varten. Esityksen seuraaminen vaati myös kuulokkeiden käyttöä sekä veikeää foliohatun näköistä muovihattua, jonka lieriä sai taivutettua mieleisekseen. Hattu tuntui liittyvän esitykseen kolmella tavalla: se suojasi auringolta …
Helsingin kaupunginteatterin Pientä merenneitoa ei ole kehuttu turhaan. Istuin viime viikolla katsomassa Pienen merenneidon uusintaennakkoa kultaposse-halpislipulla. Kultaposse-lippuja myydään valikoituihin kaupunginteatterin esityksiin etukäteen ilmoitettuna ajankohtana. Liput maksavat vain 5 euroa kappale, mutta niiden saaminen tähän hintaan vaatii hieman onnea ja omaa aktiivisuuttakin. Peruslippujen hinnat musikaaleihin ovat mielestäni liian korkeat verrattuna muuhun kulttuurikenttään. Toisalta kaupunginteatterin produktiot ovat …