Michelin-maininnan ansainnut ravintola on vierailun arvoinen!
Tallinnan päiväristeilyn maissaoloajan käyttäminen hyvin syömiseen ja juomiseen oli minulle uusi juttu. Varsinaisia Michelin-tähtiä saaneet ravintolat Tallinnan keskustan läheisyydessä ovat ymmärrettävistä syistä auki vain iltaisin, joten päädyimme seuralaisen kanssa valitsemaan ruokapaikaksi Bib Gourmand -maininnalla palkitun ravintola Tuljakin. Ravintola sijaitsee Pirita Maanteen varrella meren rannalla. Ravintolan kotisivuilla vuonna 1964 valmistunutta rakennusta kuvataan modernistisen arkkitehtuurin mestariteoksena. Tiloja on peruskorjattu ja lopputulos on Kaupunkisuunnitteluviraston palkitsema. Ravintolan värimaailma oli kauniin syksyinen. Eniten minua itseäni kuitenkin viehätti se, että paikan sisustus oli väljä. Jokaiselle seurueelle oli varattuna riittävästi omaa tilaa rauhalliseen keskusteluun ja ateriointiin.
Ruokalistaan olimme tutustuneet jo matkaa varatessa, ja päätimme tilata annoksiin ravintolan suosittelemat kaadot viiniä. Shampanjaa siemaillessamme päätimme lisätä tilaukseen pienen annoksen kaviaaria. Seuralaiselle kaviaarin syöminen oli uusi juttu. Itse olen maistanut kaviaaria vuosia sitten vieraillessani itärajan toisella puolella. Kaviaari tuotiin lisukkeineen nopeasti pöytään, ja tarjoilija avasi pienen purkin kaviaaria silmiemme edessä. Minä pidin kaviaarin suolaisesta mausta, seuralainen ei ollut vakuuttunut sen erinomaisuudesta. Tarjoilija osasi kertoa, että kaviaarin syöminen on joillekin asiakkaille rituaali, mutta me emme olleet valmiit liittymään tähän joukkoon.
Seuralainen valitsi listalta alkuruoaksi Rockefeller-ostereita. Annos oli kauniin näköinen ja hyvän makuinen. Itse valitsin listalta tiikerirapuja, jotka kauniin esillepanon lisäksi olivat maittavimpia, joita olen koskaan syönyt. Rapujen rakenne oli mehevä ja ohut, lankamainen friteeraus ei varissut ympäri lautasta rapuja syödessä. Pääruokani ratatouille oli jopa kauniimmin katettu kuin suuresti ihastelemani alkuruoka. Aluksi ihmettelin kastikkeen suurta määrää, mutta loppuun päästyäni kaikki kastike oli kadonnut lautaseltani. Viiniparitus oli taas oivallinen, kuten se oli ollut myös alkuruoan kohdalla. Maut olivat puhtaat ja raikkaat kaikesta juustosta huolimatta. Tunsin kieltämättä pientä annoskateutta katsoessani seuralaisen pihviä. Sellaisen pihvin olisin minäkin halunnut syödä!
Ravintolassa meiltä kului aikaa hieman alle kaksi tuntia. Jälkiruokaa emme ehtineet paikan päällä nauttia, mutta ehkä ensi kerralla kokeilemme myös jälkiruokavalikoimaa. Palvelu oli koko vierailumme ajan erittäin ystävällistä ja asiantuntevaa. Valitettavasti maksupäätteessä ei ollut tippaamisen mahdollisuutta ja jouduimme kaivelemaan taskun pohjalta kolikoita jätettäväksi. Tallinnan sataman liikennejärjestelyt olivat vieläkin aika kaoottiset, ja siksi päätimme ottaa Boltin sataman vieressä sijaitsevan Nautican pihalta. Kyydit sujuivat hyvin molempiin suuntiin, ja aiomme käyttää Boltia myös tästä eteenpäin matkustaessamme Tallinnaan.