Heidi Heralan työskentelyä oli ilo seurata!
Olen nähnyt Everstinnan ensimmäistä kertaa jo ennen teatterialaa kurittanutta koronasäännöstöä. Sain mahdollisuuden päästä seuraamaan sitä toista kertaa, kun kaupunginteatteri otti näytelmän uudelleen teatterin ohjelmistoon. Näytelmien kierrättäminen uudelleen esitettäväksi näyttää olevan tapana myös muilla teattereilla. Mielestäni ratkaisu on toimiva.
Näytelmän lavastus oli varsin yksinkertainen, mutta tehokas. Valoilla tehty lentokone vaikutti todellakin lentokoneelta. Taljoilla vuorattu kuoppa kuvasi suonsilmää, saunomista ja montaa muutakin asiaa. Taivaan tähtiä jäin hieman kaipaamaan, mutta tumma katto lamppuineen ajoi senkin asian. Everstinna kävi elämäänsä läpi erilaisten esineiden kautta. Lavalla laulettiin, tanssittiin, himoittiin ja alistuttiin. Heidi Herala täytti Everstinnana koko lavan.
Monologin esittäminen vain taustarepliikkeihin ja -musiikkiin tukeutuen vaatii näyttelijältä varmasti paljon. Jotain Heralan taitavuudesta kertoo myös se, että näytelmää katsomassa ollut oppilasryhmä ei aiheuttanut minkäänlaista häiriötä. Olen valitettavasti useamman kerran sattunut samaan esitykseen joko taidetestaajien tai lukiolaisryhmän kanssa. Kokemus ei aina ole katsojalle miellyttävä ja toivoisinkin, että nuorisotilaisuudet olisivat aina merkittynä ohjelmistokalenteriin. Ymmärrän toki, miksi on tärkeää tutustuttaa nuoria teatterin maailmaan. Teatterimaailmaan kuuluu myös oleellisena osana taito osata olla katsomossa. Toivoisin tähän lisää panostusta ja huomiota opettajilta.
Yleisö taputti taas seisaaltaan, kuten viime kerralla. Esityksessä ei ollut havaittavissa minkäänlaista väsähtämistä, vaan se oli kaikilta osin toimiva. Everstinnan haaliessa yleisöä takaisin katsomoon väliajan lopussa olisin toivonut, että olisin päässyt skoolaamaan itse Everstinnan kanssa. Osa yleisöstä, nimenomaan vanhemmat katsojat, pääsivät kilauttamaan lasiaan illan tähden kanssa. Kohtaamisista jäi mieleen lämmin vaikutelma.
Näytelmä pohjautui melko tarkasti Rosa Liksomin kirjoittamaan kirjaan. Epäilenkin, että jos lukisin kirjan uudellen, näkisin silmissäni nimenomaan Heidi Heralan lavalle tuoman hahmon. Niin hyvä hän roolissaan oli!