Muutamana vuonna on voinut huomata, että pääkaupunkiseudun teatterit ovat ottaneet ohjelmistoihinsa saman näytelmän. Tätä ei ole tapahtunut ainoastaan klassikoiden kohdalla, vaan myös nykykirjallisuuden uudehkoja teoksia on sovitettu näyttämölle pikatahtia. Viimeisimpinä esimerkkeinä näistä voi mainita näytelmät Kuka tappoi bambin ja Ronja Ryövärintytär. Mainittakoon toki, että näiden näytelmien yhtenä merkittävänä erona on näytelmien esityskieli. Suomen mittakaavassa näytelmien …
Onko olemassa rajoja, joita ei kannata ylittää? Svenska Teaternin kevään puhenäytelmä Läkaren herätti keskustelua jo ennen ensi-iltaansa. Keskusteluissa pohdittiin sitä, miten sairaalamaailman juonenkäänteet saadaan sovitettua teatterilavalle riittävän dynaamiseksi näytelmäksi. Lähes yhtä tärkeää kuin näytelmän saamat arvioinnit sanomalehdessä ensi-illan jälkeen on näytelmälle etukäteen annettava leima siitä, kannattaako se mennä katsomaan vai ei. Itse päädyin ostamaan lipun …
Skolsvenskan – har man lärt sig svenska eller inte? Olen tietoisesti vältellyt ruotsinkielisiä revyitä tähän hetkeen asti, sillä en ole uskonut kielitaitoni riittävän usein nopeatempoisen revyyn seuraamiseen. Toisaalta revyyn hyvänä puolena on se, että aiheiltaan se usein seuraa lehdistössä pinnalla olevia keskusteluja ja aikakauden ilmiöitä. Tämän lisäksi nykyään korvataan puheessa yksittäisiä sanoja tai termejä englannin …
Eli kuinka radikalisoituminen tapahtuu? Syksyn teatteritapaus oli ehdottomasti Blaue Fraun vierailu Svenskanin Nicken-näyttämöllä. Blaue Frau kuvaa itseään feministiseksi ammattiteatteriksi, joka yrittää muuttaa maailmaa teatterilavalta käsin. Esitys oli ruotsinkielinen, mutta siihen oli saatavilla käännös englanniksi. Minulla ei ollut aiempaa kokemusta osallistavasta teatterista ja jouduin hieman pohtimaan, mitä tämä kaikki tarkoittaa kohdallani. Ennen esitystä katsoin videon siitä, …