Kansallisteatterin takaosan remontti tuntui kestävän vuosia, mutta onneksi se on nyt ohi. Tilojen muuntelun yhteydessä lippumyymälän paikka on vaihtunut katutasoon paremmin saavutettavaksi ja Willensauna-näyttämö on saanut poistua valoisan ja viihtyisän kahvilan tieltä. Pienen näyttämön tilat ovat pääsääntöisesti samanlaiset kuin ennen remonttia. Näyttämön muutokset ovat varmaankin keskittyneet enemmän ilmastointiin ja teatteritekniikkaan. Minua teatteritalon näkyvät muutokset viehättivät, ja erityisesti Pienen näyttämön eteisaulaan avattu reitti suoraan lippumyymästä on katsojia ajatellen selvä parannus tiloihin. Uusitut wc-tilat saavat minulta myös kiitosta. Muutos entiseen on järisyttävän suuri.

Lauantaimatinea oli myyty loppuun, joskin myynnissä oli varmasti auttanut Kansallisteatterin ystävilleen myöntämä kaksi lippua yhden hinnalla -etu. Näytelmä alkoi kuin varkain näyttelijöiden epämääräisellä haahuilulla lavalla ja ehkä siksi osalta katsojista tämä meni täysin ohi. Näyttelijöiden alussa ottama kertojan rooli tuntui johdatukselta johonkin suurempaan, jonne ei koskaan kuitenkaan päästy. Samat kerronnat toistuivat epäkronologisessa järjestyksessä katsojaa uuvuttaen. Näytelmän lavastus oli silmää miellyttävän yksinkertainen. Olisivatko taustalla nähdyt paketoidut taideteokset voineet kuljettaa näytelmän tekstiä eteenpäin? Valtavan nyrkin tuominen lavalle liittyi ehkä aikakauden diktaattorien toimintaan, mutta heistä puhuttaessa nyrkki oli lavasteissa piilossa.

Puhekuoromaisen esittämisen lomassa näyttelijät vaihtoivat paikkaa tyhjän museon aulassa. Liike muuttui vähitellen pienestä liikkeestä kohti suurempaa joukkoliikettä. Liikkumisesta lavalla nousi väistämättä mieleen Kansallisoopperan viime syksyn uutuusteos Messa da Requiem. Tosin liikkeen vaikutus katsojaan Pienen näyttämön lavalla oli huomattavasti vaatimattomampi kuin Kansallisoopperan päänäyttämöllä. Puhekuorosta ei ollut kilpailijaa oopperakuorolle.

Ehkä parhaiten näytelmän jättämää tunnelmaa kuvaisivat sanat riittävän lyhyt. Näytelmän pituus oli lauantaimatineassa 70 minuuttia lipussa luvatun 80 minuutin sijaan. Siitä huolimatta, että näytelmää on estetty marraskuusta asti, jäi siitä hieman hapuileva tunne. Eturivissä istunut kuiskaajakin pääsi töihin. Mitähän sen puuttuvan 10 minuutin aikana olisi tapahtunut? Lisää puhekuoroa? Kiitos ei.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *