Saavuimme Tallinnaan Porkkalasta kevyen tuulen saattelemana. Tämä tarkotti käytännössä ajamista koneella lähden yli, ja matka-aika lyheni viiteen tuntiin. Olimme etukäteen soittaneet tulostamme Tallinnan vanhaan satamaan, ja saimmekin sieltä laituripaikan veneellemme. Satamaan saavutaan kapeaa kanavaa pitkin, ja matkustajasataman vieressä oleva kääntösilta on käännettävä, jotta veneet pääsevät satamaan. Lipuminen veneen kannella istuen läpi ihmisten reunustamaa rantaa oli hauska kokemus. Aiemmin olen ollut näissä tilanteissa rannan puolella.
Old City Marina on palvelusatama, jossa yöpymisen hintaan kuuluu sauna ja pesukoneen vapaa käyttö. Hinta on 55 euroa yöltä, mikä vastaa Hangon sesonkiaikaa. Satama on porteilla suojattu ja lähes jokainen ovi vaatii auetakseen koodin. Päädyimme lopulta viettämään Tallinnassa neljä yötä parempia purjehdussäitä odottamassa. Tänä aikana kiersimme museoita, kauppoja ja kokeilimme erilaisia ravintoloita.
Rataskaevu 16 on ollut jo pidempään suosikkimme, ja saimme sinne pöydän varaamatta sitä etukäteen. Kokonaisuus ei tällä kertaa ollut niin toimiva, mihin olimme tottuneet edellisiltä vierailuilta. Tarjoilija oli todella ystävällinen ja miellyttävä, mutta hän unohti tuoda meille viinit ennen annoksia sekä leivän pöytään, joka kaikilla muilla näytti olevan. Pääruoan viinejä jouduimme odottamaan jonkin aikaa, mikä ei mielestäni sopinut arvostetun ravintolan toimintaperiaatteisiin.
Alkuruoaksi valitsemamme rapuannos oli viiniparituksen kanssa erittäin toimiva elämys. Sen sijaan pääruoka ei vastannut ravintolan oletettua tasoa. Hirvi itsessään oli maukas ja taatusti pitkään haudutettu. Aviomies tosin valitteli annosta hallitsevan jonkun voimakkaan mausteen tai yrtin. Päivän kala, joka oli kuhaa, oli valitettavasti upotettu useaan erilaiseen kastikkeeseen lautasella. Juuresmuusi oli tekstuuriltaan vetistä, ja mieleeni nousi toive puhtaiden makujen löytämisestä lautaselta. Näin ei valitettavasti tällä kertaa ollut. Vaikka ravintolan hinta-laatu -suhde oli yhä hyvä, ei ravintola missään nimessä vastaa enää alkuaikojen herättämiä tunteita.
Paras Tallinnan ruokaelämys löytyi georgialaisesta ravintola Pirosmanista. Ravintolan annokset olivat suuria ja maittavia, ja ruokaa jäi vielä veneelle vietäväksikin. Ravintolassa ei ollut meidän lisäksemme muita turisteja, ja siitä se saa minulta lisäpisteitä. Ruoka ei tietenkään vastannut Rataskaevun fine dining-annoksia laadultaan, mutta Helsingin georgialaisiin ravintoloihin verrattuna se pärjäsi erinomaisesti. Sataman lähellä oleva aasialainen ravintola Om. House pääsi myös suosikkeihini. Ruoka oli erinomaisen kauniisti aseteltu lautasille ja myös maistui hyvältä.
Kolmen kokonaisen päivän aikana ehdimme kiertää kunnolla Tallinnan merimuseon kohteet sekä Kiek in de Kökin historiallisen museon. Lentosatamassa sijaitsevan merimuseon päänäyttelyn ehdoton vetonaula on sukellusvene Lembit, jonne sai tälläkin kertaa jonottaa. Vanhassa kaupungissa sijaitsevassa Paks Margareetassa esitellään Viron merenkulun historiaa. Tornin huipulta avautuu hieno näköala merelle ja vanhaan kaupunkiin. Valitettavasti tornin kahvila oli tällä kertaa suljettu. Paks Margareeta oli meille uusi vierailukohde, kuten myös Kiek in de Kök tunneleineen. Tunneleissa olisimme voineet viettää pidemmänkin ajan, mutta museon aukioloajan rajallisuus nopeutti kulkemistamme.
Olisin itse viihtynyt Tallinnassa pidemmänkin ajan, mutta aviomies halusi purjehtia eteenpäin rannikkoa. Niinpä nostimme purjeet satama-altaasta päästyämme ja jatkoimme matkaa kohti Lohusalua.