Kesäisin on tullut tavakseni viettää Hangossa lähes viikko sekä teatterin että purjehduksen merkeissä. Alkukesän Teaterträff oli tänäkin vuonna mielenkiintoinen kokoelma draaman jälkeistä teatteria. Purjehduksen suhteen Hangosta tuli tällä kertaa ainoastaan pikapysäkki matkalla kohti Ahvenanmaata.
Puuskaiset tuulet siivittivät meitä Barösundista sisäreittiä Hankoon, joten purjehdukselle jäi tällä kertaa tilaa vain paikoitellen. Itseäni on aina enemmän kiinnostanut purjehtimisen sijaan toiminta maissa, joten en osaa harmitella tuulettomia päiviä tai liiallista vastatuulta. Uskoisin, että aikaa purjehtimisellekin vielä jää, sillä tarkoituksenamme on palata takaisin Espooseen vasta heinäkuun lopussa. Muuttuneen säätilanteen vuoksi tiedustelimme mahdollisuutta jäädä Hankoon pidemmäksi ajaksi, mutta lähestyvän regatan vuoksi kaikki paikat olivat jo varattuja.
Säät ovat aina suosineet vierailujamme Hangossa, vaikka tällä kertaa lämpötila oli huomattavasti totuttua alhaisempi. Edellisten kesien heinäkuun helleaaltoa ei ole vielä toistaiseksi ollut näkyvissä. Hanko on siinä mielessä omituinen kesäkaupunki, ettei siellä lämpötila ja vaatetus kulje käsi kädessä. Ihmisillä on päällään shortsit ja t-paita tai kevyt kesämekko viidentoista asteen Suomen kesässä. Kaiken lisäksi voisi myös todeta, että Hangossa tuulee aina, millä on oma vaikutuksensa pukeutumiseen. Tai ainakin näin voisi luulla.
Emme tällä kertaa jaksaneet etsiä ruokapaikkaa Itäsatamaa kauempaa ja päädyimme syömään moneen kertaan hyväksi todettuun Strandeniin. Palvelu ravintolassa oli hyvää, kuten aina ja ruokien odotusaika ei ollut kohtuuton. Alkuruoaksi tilaisin Burrata-annoksen, joka oli käytännössä juustoa upotettuna suureen määrään romesco-kastiketta. Olen aikaisemmin maistanut burrataa, eikä se silloin vakuuttanut minua. Ajattelin kuitenkin, että ravintolatasoinen annos saisi minut muuttamaan mieltäni. Valitettavasti näin ei käynyt. Ei annoksessa sinänsä mitään vikaa ollut, mutta seuraavalla kerralla kokeilen listalta jotain muuta.
Pääruokaani salvia-voipastaa ja rapeaa pancettaa söin jo aikaisemmin kesäkuussa Teaterträffin aikana. Annos oli silloin erinomaisesti valmistettu kokonaisuus: salvia maistui kunnolla ja pancetta oli mukavan rapsakkaa. Tällä kertaa annos valitettavasti jäi jotenkin vaisuksi. Annoksen päälle oli salvian sijaan laitettu jotain mautonta yrttiä, joka jo sinällään latisti annoksen. Ehkä salvia oli loppunut ravintolan keittiöstä tai kokki itse ei arvostanut salvian voimakasta makua, tiedä häntä. Joka tapauksessa salvia ei maistunut annoksesta, eikä pancettakaan ei ollut aivan toivomaani. Wienerschnitzel olisi ilmeisesti ollut parempi vaihtoehto, sillä aviomieheni vaikutti tyytyväiseltä valintaansa.
Hangosta jatkoimme matkaa aamulla Bromarvin suuntaan. Lähestyvät myrskytuulet muuttivat suunnitelmiamme ja matkamme Ahvenanmaalle otti hieman takapakkia.