Kuka on näytelmän uhri?
Ihan ensimmäiseksi minun on myönnettävä, että en pidä Monika Fagerholmin tavasta kirjoittaa. Diivan sain vaivoin kahlattua läpi 2000-luvun alkupuolella, mutta Kuka tappoi bambin jäi minulta kesken jo aivan kirjan alkuvaiheilla. Fagerholmin elämä on minulle tutumpaa iltapäivälehtien sivuilta kuin kirjallisten teosten muodossa. Siitä huolimatta olen odottanut innolla tulevan teatterisyksyn kahta eri versiota näytelmästä Kuka tappoi bambin.
Helsingin kaupunginteatteri ehti saamaan ensimmäisenä näytelmänsä valmiiksi. Kävin katsomassa esityksen muutama päivä ensi-illan jälkeen. Näytelmän ehdottomana suosikkinani oli Heidi Heralan esittämä Annelise. Ylipäätään Heidi Heralan työskentelyä on aina ilo seurata, roolista huolimatta. Muu roolitus nojasi melko paljon vierailijoihin. Pientä lisävivahdetta näytelmän suomenruotsalaiseen alkuperään sai Lommin sisarusten tavasta ääntää päähenkilöiden nimiä. Itseäni ajatus tästä viehätti, ja olisinkin toivonut, että muukin näyttelijäkaarti olisi osallistunut Huvilakaupungin tunnelman välittämiseen.
Näytelmän lavastus oli varsin toimiva pelkistetystä ulkoasustaan huolimatta. Lavan alta nouseva kauhukabinetti oli ratkaisuna aivan loistava. Väkivaltakohtauksen kohdalla tunnelma katsomossa oli selvästi jännittynyt, vaikka moni katsojista oli varmasti lukenut näytelmän arvostelun aamun Hesarista. Itseäni kiusasi hieman kännyköiden jatkuva käyttö esityksessä. Puhelut kuljettivat kyllä esitystä eteenpäin, mutta joskus liika on liikaa. Uhrin jääminen henkilönä tuntemattomaksi katsojalle oli mielenkiitoinen ratkaisu. Uhri jäi persoonattomaksi hahmoksi, sivulliseksi kohteeksi väkivallanteolle.
Huolimatta Hesarin ylistävistä arvioista yleisössä oli aistittavissa pientä pettymystä. Syytä tälle voi vain arvailla. Näytelmä saattoi jäädä katsojilleen liian vieraaksi juuri suomenruotsalaisen asetelmansa vuoksi. Vaikka moni on lukenut vaikkapa Kjell Westön kuvaukset yhteiskunnan yläluokkien elämästä, saattaa asetelma lain yläpuolella olevista rahasuvuista jäädä ajatuksena vieraaksi. Toki joka ruukkikylässä oli oma patruunansa, mutta siitä aikakaudesta on kulunut jo vuosikymmeniä, oikeastaan yli vuosisata. Toinen mahdollinen selitys on paljon yksinkertaisempi: Miksi tekijät eivät saaneet rangaistusta? Voisiko tämä olla todellisuutta vielä 2020-luvun Suomessa?
Kehen tai mihin näytelmän nimen Bambi oikeastaan viittaa? Kuka tappoi bambin?