Kansallisbaletti sai uuden taiteellisen johtajan jo viime kauden aikana. Javier Torresin ensimmäinen vuosi sujui vielä Madeleine Onnen valitseman ohjelmiston parissa. Kausi 23-24 on siis ensimmäinen, jolloin kansallisbaletti tanssii Torresin ohjelmistoon valitsemia teoksia. Muutos entiseen on huomattava. Tämän kauden aikana ohjelmistoon ei kuulu yhtään ainoaa ensi-iltaa klassisen baletin merkeissä. Nykytanssi on jopa laajasti edustettuna ja baletiksi kutsutut teokset ovat baletinomaisia tanssiteoksia. Joulunajan balettina esitetty Saiturin joulu oli ihan hyvä, mutta ei millään tapaa mieleenjäävä teos. Draculan suhteen ajatukseni kulkee samoja polkuja.

Olen vannoutunut kauhuelokuvien fani, ja siksi ajatus Draculasta balettina herätti mielenkiintoa jo kauden alussa. Ensi-iltaan saavuin valitettavasti niin myöhään, etten ehtinyt lukea käsiohjelmasta baletin juonta. Nautin kevyestä ja elokuvamaisesta musiikista sekä ihastelin Michal Krcmarin ja Sergei Popovin pitkäraajaisia ja vaikuttavia Kreivi Draculan hahmoja. Minun on pakko myöntää, että pidän pitkistä ja solakoista balettitanssijoista. Ehdoton suosikkini on Svetlana Zaharova, jonka kevyempääkin kevyemmästä tanssimisesta tuskin pääsen enää nauttimaan elämäni aikana.

Rouva Westenranin vieraiden tanssiminen oli varsin esteettistä katsottavaa verrattuna monen ammattitanssijaryhmän tanssimiseen. Ehkä juuri tämä seikka jäi minua vaivaamaan sinänsä hyvältä vaikuttavan ensimmäisen näytöksen aikana. Olin mielestäni tullut katsomaan balettia ja huomioni kiinnittyi ennemmin pieniin ja huvittaviin, klassisesta baletista poikkeaviin liikesarjoihin. En osannut yhdistää baletin juonta muutama vuosi sitten uudestaan katsomaani elokuvaan. Luettuani asiasta väliajalla olin kieltämättä hämmentynyt.

Pääparien tanssimisen intensiteetin pystyi välillä aistimaan katsomoon saakka. Siitä huolimatta mielenkiintoni lopahti esityksen edetessä enkä voinut olla pohtimatta, miltä orkesterimontussa soittavista ammattimuusikoista tuntui Draculaan valittujen yksitoikkoisten melodioiden esittäminen. Jos Kansallisooppera velvoitetaan lisäsäästöihin, joita ei pitäisi olla onneksi tulossa, on minulla ehdotus säästökohteeksi. Lumikuningattaressa käytettiin korkealaatuiseksi mainittua taustanauhaa. Draculan luoma elämys olisi tuskin taustanauhasta käytöstä yhtään heikentynyt.

Jos olisin jättänyt käsiohjelman lukematta, olisiko Draculan jättämä muistijälki mieluisampi? Nyt Draculasta puhuttaessa muistan ensin Bram Stokerin Draculan ja toisena Kivikasvojen karmean Vampyyri-ilottelun. Kolmantena muistan baletin, jonka kävin katsomassa eilen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *