Figaron häät kuuden näyttelijän voimin
Figaros bröllop esitettiin alkuperäistekstiä mukaillen kuuden näyttelijän voimin. Näytelmän anti on juoneltaan varsin vähäinen. Ellei Mozart olisi säveltänyt näytelmän pohjalta kevyttä oopperaansa, olisi tämäkin teos varmasti unohtunut vuosien kuluessa. Musiikki oli tällä kertaa pienessä, mutta merkittävässä roolissa taustalla, ja se viritti katsojat aikakauden tunnelmaan. Taustan punaisena hehkuva näyttämöverho loi tunteen karnevaaleista.
Lavasteena käytettiin punaisia pehmopaloja, joiden paikka vaihtui jatkuvasti lavalla. Niitä pinottiin oviksi, tuoleiksi ja linnanmuuriksi. Niillä taisteltiin, niiden päällä makailtiin ja niiden taakse piilouduttiin. Alkukohtaus oli kuin lastenohjelmasta, jossa joku jahtaa jotain toistaa takaa ja väistämättömistä törmäyksistä kuuluu aina hauska ääni. Näytelmän alku olikin varsin energinen ja mukaansatempaava. Kieltämättä se muistutti tyyliltään Jacob Höglundin muita ohjauksia, joita Helsingin kaupunginteatterin yleisöllä on ollut onni päästä seuramaan.
Esityksen viihdyttävyys perustui täysin näyttelijöiden koomikkotaitoihin. Reagointi yllättävällä tavalla muuttuneisiin tilanteisiin oli sopivasti ylinäyteltyä ja välillä näytti, että itse näyttelijöitäkin nauratti kesken esitystä. Ainoa hetki, jolloin näytelmän intensiteetti hieman katosi, oli näytelmän loppupuolelle ajoittuneessa hämärässä puutarhakohtauksessa. Lieneekö syy oli siinä, että näytelmän visuaalinen puoli romahti värien kadotessa, vai siinä, että esitys tuntui muuttuneen pitkiksi, tylsähköiksi monologeiksi.
Näytelmän loppukohtaus palkitsi vannoutuneen Lillanin katsojan uudelleen. Kun kaikki tarpeellinen oli sanottu ja tehty, oli aika päättää näytelmä melko lyhyeen. Ratkaisu jäi hieman minua harmittamaan, sillä olisin halunnut kuunnella pidempään erittäin taitavan Alexander Wendelinin laulua. Olisin myös mielelläni nähnyt hänet Evan Hansenin pääroolissa, mutta ehkä talon taiteellisella johdolla oli siinä vaiheessa jotain muuta mielessä.
Aplodien aikana näyttelijät taputettiin lavalle useita kertoja. Tilanne oli kuulemani mukaan ollut täysin toinen viikon ensimmäisessä ennakossa, josta yleisöä lähti pois kesken esityksen. En tiedä, miten ohjaaja oli esitystä muuttanut, mutta minuun Figaros bröllop tehosi hyvin. En muista, koska olisin viimeksi nauranut teatterissa näin paljon, kuin tänään nauroin. Kiitos Lillan, tämäkin farssi on hyvää viihdettä.