Matka Kastelholmasta Bomarsundiin oli mukavan lyhyt ja jopa osittain tuulinen, joka tarkoitti etenemistä ekologisesti purjeilla. Helteiden saapuessa tuulet yleensä kuolevat pois, ja itse purjehtimisesta tulee huomattavasti haastavampaa. Matkan jännittävin osuus osui juuri Kastelholmasta pois lähdettäessä, sillä 22 metrin korkeudessa oleva sähköjohto tuntui roikkuvan uhkaavasti veneemme maston alapuolella. Vaikka veneen laskennallinen korkeus oli muutamia metrejä vaadittua korkeutta matalampi, aiheuttivat ilmassa roikkuvat johdot pientä paniikkia. Myös muut veneilijät keskustelivat asiasta. Etenkin ensikertalaisille Kastelholmassa näky saattoi tulla pienenä yllätyksenä, vaikka sähköjohtojen korkeudet ovat karttoihin hyvin merkittynä.
Bomarsundin vierasvenesatama on pieni ja saapuessamme sinne siellä oli vielä hyvin tilaa. Satama oli suojaisa ja näkymät satamaan olivat ehkä koko reissun hienoimmat. Satama toimi leirintäalueen yhteydessä, joka oli siisti, mutta armottoman vanhanaikainen. Sauna oli vuokrattavissa halpaan 4 euron kylpijähintaan, joka tuntui sopivalta hinnalta saunaan nähden. Vessoille ja suihkuun oli pari sataa metriä matkaa ja satamakonttorina toimivalle kioskille matkaa oli vähintään toinen mokoma. Käärmeitä ei tällä kertaa näkynyt, mutta suuret etanat olivat ottaneet tienpientareet valtaansa. Pesukonetta olisi saanut käyttää ilmaiseksi, ja kuivausrummusta olisi pitänyt maksaa joitain euroja. Myös kuuma vesi oli leirintäalueella kolikkokoneiden takana. Saunan vuokraaminen ratkaisi tässä vaiheessa peseytymisongelmat hyvin.
Bomarsundin linnoitus oli venäläisten rakentama ja aikanaan valtavan kokoinen rakennus. Valitettavasti siitä ei ollut jäljellä enää kuin muutamia seiniä ja kivikasoja. Krimin sodan aikana linnoitusta pommitettiin ja se räjäytettiin ranskalaisten ja englantilaisten toimesta. Paikalle jätettyjen kahden tsaarin armeijan tykin päällä oli lapsista kiva kiipeillä. Aviomies oli hieman pettynyt näkemäänsä, ja ylipäätään siihen, että historiankirjoituksen mukaan linnoitus oli antautunut liian helposti. Linnoituksen vieressä olevassa museossa emme tällä kertaa ehtineet vierailla.
Jäimme lounastamaan raunioiden vastapäätä olevaan ravintolaan, Furulundsgårdeniin. Paikka tiloineen oli helteisenä päivänä ihanan viileä, mutta asiakkaita siellä oli vähän ravintolan kokoon nähden. Palvelu oli ystävällistä ja ravintolan kolme työntekijää neljästä puhui suomea. Furulundsgårdenin ruoka jakoi meidät kahtia. Lapset pitivät burgereistaan ja minä savukala-annoksestani, kun taas aviomiehen kebabannos ei vastannut hänen mielikuvaansa. Ravintolasta olisi voinut tilata myös thairuokaa, jonka päätimme jättää tällä kertaa väliin. Vaikka paikka ei meitä säväyttänyt, olisi se tässä vaiheessa varmasti ollut vaikeaa. Smakbynin jälkeen mikä tahansa ravintola tuntuu aika vaisulta.
Valitettavasti helteet toivat mukanaan myös sinilevää Bomarsundiin. Ehdimme onneksi uida meressä ennen kimaltavien hippusien saapumista.
