Joskus kriitikko erehtyy.
Helsingin Kaupunginteatterin Suuren näyttämön 923 paikkaa ovat joinain iltoina loppuunmyydyt, toisina iltoina taas tilaa saattaa olla riveittäin myytäväksi. Perinteisesti musikaalit ovat vetäneet täysiä saleja, kun taas puhenäytelmän kohdalla täytyy taiteellisen johdon miettiä, mikä teos myy. Mahdollisesti myynnin edistämiseksi Ilmaiseen rahaan oli kiinnitetty vierailijat Aku Hirviniemi ja Janne Kataja. Hirviniemi korvattiin jo ennen ensi-iltaa Pekka Strangilla syistä, joita mediassa käsiteltiin varsin laajasti. Taktikointi katsomon täyttämiseksi meni siis pieleen jo alkumetreillä.
Pekka Strang on minulle aiemmin tuttu näyttelijä HKT:n näyttämöiltä. Täydellinen lauantai tai sen ruotsinkielinen versio Ens lite lugn i huset olivat HKT:n ohjelmistossa muutama vuosi sitten. Näytelmä toimi silloin hyvin molemmilla kielillä, vaikka mielestäni ensimmäisenä näkemäni Lillanin versio oli kieltämättä parempi. Pekka Strang on erinomainen näyttelijä sekä suomen että ruotsin kielellä, ja itse hän mainitsee olevansa vahvasti kaksikielinen. Ilmaista rahaa on taas yksi osoitus Strangin näyttelijäntaidoista. Rooliin pikaisella aikataululla valittu Strang suoriutuu roolistaan erinomaisesti. Toivottavasti Strang nähdään vielä useita kertoja pääkaupunkiseudun eri teattereiden näyttämöillä.
Janne Kataja oli minulle näyttämöiltä tuntematon. Hän oli jopa niin tuntematon, etten tunnistanut näyttelijä/median monitoimimiestä alussa ollenkaan. Pelkoni siitä, ettei Kataja selvitytyisi roolistaan oli täysin aiheeton. Yhteistyö muiden näyttelijöiden kanssa oli saumatonta ja farssi etenikin katsojen riemuksi ja yllätykseksi jatkuvasti monimutkaisempiin kuvioihin. Kokonaisuus oli sujuva, ja näyttelijöiden koheltaminen lavalla oli oikeasti hauskaa. Olen tottunut näkemään Heidi Heralan hieman erilaisissa rooleissa viimeisten vuosien aikana. On mukava huomata, että kaiken muun lisäksi Herala taitaa erinomaisesti myös farssin käänteet.
En ihan ymmärtänyt, olikohan Hesarin kriitikko mahdollisesti käynyt katsomassa eri näytelmän. Ajatuksen tasolla huonompi vaihtoehto olisi, että hän oli valmiiksi päättänyt, mitä mieltä esityksestä on. Ei voi kiistää, että näytelmä sai etukäteen paljon mediahuomiota Aku Hirviniemen vuoksi. On myös varmasti totta, että hänen ja Janne Katajan yhteistyön sujuvuutta voi vain arvailla, mutta Hirviniemen korvaaminen toisella näyttelijällä oli ainoa vaihtoehto. Markkinavetoinen teatteri tuskin kestäisi näyttelijästä aiheutuvaa katsojakatoa. Voi myös kyseenalaistaa sen, kestääkö se luokattoman huonoa arvostelua valtakunnan päälehdessä.