Muutamana vuonna on voinut huomata, että pääkaupunkiseudun teatterit ovat ottaneet ohjelmistoihinsa saman näytelmän. Tätä ei ole tapahtunut ainoastaan klassikoiden kohdalla, vaan myös nykykirjallisuuden uudehkoja teoksia on sovitettu näyttämölle pikatahtia. Viimeisimpinä esimerkkeinä näistä voi mainita näytelmät Kuka tappoi bambin ja Ronja Ryövärintytär. Mainittakoon toki, että näiden näytelmien yhtenä merkittävänä erona on näytelmien esityskieli. Suomen mittakaavassa näytelmien …
Onko olemassa rajoja, joita ei kannata ylittää? Svenska Teaternin kevään puhenäytelmä Läkaren herätti keskustelua jo ennen ensi-iltaansa. Keskusteluissa pohdittiin sitä, miten sairaalamaailman juonenkäänteet saadaan sovitettua teatterilavalle riittävän dynaamiseksi näytelmäksi. Lähes yhtä tärkeää kuin näytelmän saamat arvioinnit sanomalehdessä ensi-illan jälkeen on näytelmälle etukäteen annettava leima siitä, kannattaako se mennä katsomaan vai ei. Itse päädyin ostamaan lipun …
Kansallisbaletti sai uuden taiteellisen johtajan jo viime kauden aikana. Javier Torresin ensimmäinen vuosi sujui vielä Madeleine Onnen valitseman ohjelmiston parissa. Kausi 23-24 on siis ensimmäinen, jolloin kansallisbaletti tanssii Torresin ohjelmistoon valitsemia teoksia. Muutos entiseen on huomattava. Tämän kauden aikana ohjelmistoon ei kuulu yhtään ainoaa ensi-iltaa klassisen baletin merkeissä. Nykytanssi on jopa laajasti edustettuna ja baletiksi …