Lomapurjehduksemme aikana vietimme Maarianhaminassa yhteensä kuusi vuorokautta, joista puolet ajasta olimme kiinni Itäsatamassa ja puolet Länsisatamassa. Lähtiessamme Rödhamnista oli Itäsatama loogisempi satama meille, kun taas saapuessamme lännen puolelta ei Itäsatamaan kannattanut edes yrittää. Maarianhaminan toiselta puolelta toiselle pääsee kyllä veneen kanssa, tosin matkalla olevaa siltaa ei onnistu purjehdusveneellä alittamaan. Emme huomanneet sillan korkeutta kartasta, ja sen vuoksi jouduimme jonkin verran kiertämään, jotta pääsisimme Rödhamnista Itäsatamaan. Näitä kahta satamaa vertaillessa on helppo valita suosikiksi Länsisatama, jossa palvelut ovat yksinkertaisesti paremmat. Kiinnittymismaksu on käsittääkseni samaa luokkaa molemmissa satamissa. Itäsatamaan olimme varanneet paikan jo etukäteen, sillä halusimme pelata varman päälle saapumisen suhteen. Sinne olisi kyllä mahtunut hyvin ilman varaustakin, sillä paikkoja vierasvenesatamassa on 320 kappaletta.
Maarianhamina on lapsille hyvä kohde vierailla ja sieltä löytyikin lapsillemme paljon tekemistä. Erityinen suosikki lapsillemme on Lilla Holmen, jossa on kanoja, kukkoja, kaneja ja riikinkukkoja aitauksessa seurattavaksi. Myös paikan uimaranta on hyvä, joskaan laiturilta ei pääse hyppäämään veteen 1,4 metrin syvyydestä johtuen. Lillan Holmenin vieressä sijaitsevat Ahvenanmaan taidemuseo ja kulttuurihistoriallinen museo saman katon alla. Museossa on pysyvä näyttely Ahvenanmaan historiasta ja vaihtuvat näyttelyt taidemuseon puolella.
Museolaiva Pommern oli hieno vierailukohde, jossa emme aikaisemmin olleet vierailleet. Laivan autenttisuus teki siitä elävää historiaa myös lapsille ja erityisen hienoa sitä oli katsella Länsisatamasta oman veneen kannelta. Mannersuomessa liikkuessa olen oppinut, että useimmat taidemuseot ovat ilmaisia lapsille. Pommerniin ja Ahvenanmaan merenkulkumuseoon lapsille oli pääsymaksu, jonka tosin maksoin mukisematta. Laivan kunnossapito vaatii varmasti kaikki tulot ja kaiken sen rahoituksen, joka on saatavilla.
Kävimme ruokailemassa useammassa paikassa vierailujemme aikana, ja niihin mahtui mukaan sekä hyviä, huonoja ja yliarvostettuja kokemuksia. Tyttäremme suosikki oli pizzapaikka Diablo, josta sai hänen mielestään erinomaista tacopizzaa. Pizzapaikkana ravintola oli hinta-laatu -suhteeltaan hyvä, mutta valikoitui ruokapaikaksemme lähinnä sijaintinsa perusteella. Lähellä Diabloa sijaitsi reissumme huonoin ravintolakokemus, Bröderna Mains, jonka lounasbuffet sai minut karttamaan vastaavia lounaspaikkoja. Bröderna Mains tarjosi keskitason alapuolella olevaa marokkolaista ruokaa, joka ei saanut keneltäkään meistä kiitosta. Kaiken lisäksi lapsiltamme veloitettiin aikuisten hinta lounaasta, joka selvisi minulle myöhemmin tarkastellessani kuittia. Maksaessani lounaat huomautin kyllä ruokailijoista kahden olevan lapsia, mutta kuitin mukaan kommenttini ohitettiin sujuvasti. Kokemuksen jälkeen päätimme unohtaa taktiikan, jossa ruokapaikka valikoituu sen perusteella, mikä sattuu sillä hetkellä olemaan lähin. Onneksi Maarianhaminasta löytyy myös hyviä ruokapaikkoja, joita kehutaan riittävän tunnetuissa julkaisuissa.
Aviomiehen täyttäessä vuosia aloitimme päivän Hotel Arkipelagin aamiaisella, mikä osoittautui hyväksi tavaksi aloittaa päivä. Aamiainen oli monipuolinen ja kaikkea siihen kuuluvaa oli riittävästi paikalla. Lapset löysivät herkkuja syötäväkseen ja meille aikuisillekin kokemus oli hyvä. Illallista söimme ravintolalaiva F.P von Knorringissa, joka oli ehdottomasti kolmen ensimmäisen päivän paras vaihtoehto. Ravintolalaivassa istuminen oli vaihteeksi mukavaa, sillä Maarianhamina ei ollut vielä keskellä heinäkuuta kovin lämmin paikka istua iltaa. Alkuruokana syömämme valkosipulietanat ja pil pil -katkaravut olivat hintansa arvoisia. Pääruokana tarjottu paistettu lampaanfile oli erinomaista ja ennen kaikkea annos oli kaunis. Aviomies valitsi härkää, joka oli myös hänen mielestään nappivalinta. Erityisen ihastunut annokseensa oli poikamme, joka kehui kovasti paistettua lohta. Kaiken lisäksi miellyttävä tarjoilijatyttö otti käyttöön kaiken sen suomenkielen, jonka hän osasi. Ihan jo sen takia jätimme mielellämme illallisesta tippiä. Von Knorring on paikka, jota voin ehdottomasti suositella!
Maarianhaminassa sijaitsevasta Venäjän konsulaatista kirjoitetaan säännöllisesti suomalaisessa lehdistössä. Konsulaatti vaikutti tyhjältä, mutta oli varmasti tarkoin vartioitu. Konsulaatin aidatulla pihalla on venetraileri ja muutama muovituoli ja piha näyttåå suoraan sanoen ankealta. Pihan ohitse kulkeva esplanadi on nimetty Ukrainaplatseniksi ja siellä järjestetään joka päivä 10 minuutin hiljainen mielenosoitus. Ahvenanmaalaisilla on huomattavan paljon paremmat välit naapurimaa Ruotsiin, jonka konsulaattia ei ole edes vaivauduttu aitaamaan kunnolla. Sen portissa on kyltti, joka kieltää pysäköinnin portin eteen. Muita erityisiä sääntöjä ei ole konsulaatin eteen ollut tarpeen asettaa. Kontrasti näiden kahden konsulaatin välillä on valtava.
Palasimme Maarianhaminaan uudestaan seuraavaksi viikonlopuksi, jolloin kaupungissa juhlittiin Rockoff-festareita. Länsisatamaan kuului ajoitellen festarimusaa sekä hetkittäistä kovaäänistä jumputusta jossain lähistöllä sijaitsevista elektronisen musiikin juhlista. Koska kaupunki oli lapsille jo tuttu, uskalsivat he liikkua itsenäisesti Länsisataman ja keskuskadun väliä. Kaupunki tuntui muutenkin olevan uneliaan rauhallinen käynnissä olevista festareista huolimatta. Kuten aiemmin jo mainitsin, palvelut Länsisatamassa voittavat mennen tullen Itäsataman palvelut. Saunat ovat huomattavasti paremmat, kuten myös satamakonttori, jossa palvelu oli aina ystävällistä. Lisäksi sieltä pystyi aamuisin ostamaan tuoreita sämpylöitä, pullia ja wienereitä kohtuuhintaan.
Vaikka varsinainen syymme saapua Maarianhaminaan oli venetarvikekauppa, toinen tavoitteistamme oli käydä syömässä sataman ÅSS Paviljongenissa. Valitettavasti lauantai-illaksi emme onnistuneet saamaan pöytää. Paikan omistaja otti kyllä puhelinnumeron ylös, jos vapaita paikkoja olisi ollut saatavilla muiden seurueiden jälkeen myöhemmin illalla. Puhelua ei sinä iltana kuulunut, mutta aviomiehen vaatimuksesta yritimme samaan paikkaan uudestaan seuraavana päivänä. Silloin paikassa oli tilaa, joskin pöydän varaamisen kanssa oli omat kuvionsa.
Ravintola ei valitettavasti vastannut mainettaan. Alkuruoaksi valitsemamme tartar oli jotenkin kuivan oloinen ja sen ulkonäkö oli tylsän aneeminen. Pääruoaksi valitsemani ankka oli piilotettu lautasella olevan muun mössön keskelle. Olettaisin saavani hyvissä ravintoloissa lautaselleni puhtaita makuja, joita ei ole tarvetta peitellä minkään syyn vuoksi. Aviomiehen pihvi olisi ilmeisesti ollut ankkaa parempi vaihtoehto. Aviomies piti myös ankka-annoksen omituisista friteeratuista riisipalleroista, joita oli tarjolla myös omana aterianaan.
Ravintolan henkilökunta oli nuorta ja ilmeisen kokematonta. He unohtivat tuoda asioita pöytään ja ilmeilivät väsymystään keskenään tavalla, joka ei minusta sopinut tämän tasoiseen ravintolaan. Ehkä meidän olisi pitänyt valita istumapaikka sisältä, sillä mahdollisesti siellä ei olisi tarvinnut pyytää erikseen serviettejä tai vettä pöytään. ÅSS Paviljong illallisineen tuli nyt kokeiltua. Ensi kerralla kokeilemme varmasti jotain toista vaihtoehtoa, tai siten palaamme takaisin von Knorringiin, jossa sekä ruoka että palvelu saavat kaltaiseni asiakkaan onnelliseksi.